| AARTEITA |
Sukututkijoilla on tuhat tarinaa! Kertomuksia etsimisestä ja löytämisestä; suvun
kohtalo voi tuoda ilmoille ilon ihanuutta ja surusäveliäkin. Mikä ajoi intohimoiseen
harrastukseen; perimätieto, vanha esine, outo hiljaisuus sukulaisten kesken tietyistä
asioista kyseltäessä? Mikä on vaikeinta, mikä helppoa? Millaisia ovat
tutkijayhteisöt, muut tutkijat - sukututkijoiden omat maailmat?
Tämä sivu on julkaisupaikka sukututkijoiden kirjoituksille, kertomuksille,
runoille, vitseille jne. Lähetä oma juttusi meille sähköpostina osoitteella
vakanvartijat@vaskivakka.net
Kirjoitukset julkaistaan tekijän luvalla, nimellä tai nimimerkillä.
Julkaisupäätökset: Vakanvartijat. |
| Runoja |
Ensimmäinen kansanlaulu on
aunuksen murteella eli livvin kielellä kirjoitettu. Äitini Raisa muisteli kaksi
ensimmäistä säkeistöä, mutta viimeinen kolmas on hänen omansa, jo nykyaikaan
(avoliitto) sopiva luomuksensa.
Salmin Manssilasta lähtöisin oleva äitini Raisa ja Suojärven Jehkilän tyttö Lea (os.
Sakkinen) muistelivat yhdessä vanhoja laulurunoja ja kirjoittivat Morsiamen
kaipauslaulun, osittain omine tulkintoineen. Runo on Salmin Ildutsi-vihkosessa nimellä
"Muamoni minuu zakkai", osin eriävänä.
Valitettavasti molemmista laulurunoista puuttuvat hyvin oleelliset suhuäännemerkit.
Ari Luukkanen
Vaskivakka 2005
********************* |
RAJAKARJALAINEN
KANSANLAULU
"Manzoi-marja aijoi kukkii,
mustjoi vasta savodjii
Muijen tjietot plässih käyväh,
miun se vasta primiettjii
Luajin valgien pluattjasen,
da proijin kylän dorogoi -
toiset kazzoi - toiset nagroi -
kai miul oldih vihasie.
Kazzokkua, kazzokkua
älgiä äijäl nagrakkua
terväh venzal suoreuvvun
libo hypyl kabrastyn."
---
Mansikkamarja aikaisin kukkii
mustikka vasta aloittelee,
Muiden mielitietyt tansseihin menevät,
minun vasta miettii.
Tein valkoisen leningin,
ja kävelin kylätiellä -
toiset katsoivat - toiset nauroivat -
kaikki minulle olivat vihasia.
Katselkaa, katselkaa
älkää liikaa naurako
pian vihille pukeudun
taikka avoliittoon korjaan itseni.
(Suom. Ari Luukkanen)
|
MORSIAMEN
KAIPAUSLAULU MUINAISEN SODAN AJOILTA
Muamonji minuu zakkai,
miks tjiettuo suvaitzen,
izehäi minä tiijän,
hos kedä suvaizen.
Suvaizen tjiettuo mieles,
suvaizen yksinäh.
Äläs nagra tjiettonji - äläs armahanji!
Jumal sinuu opastaa
osattomakse suottaa
osattoman muzoin.
I rodjii suuri voina
kudamua varattih.
Terväh nuo vell`jet, tjietoit,
kai rivih käskiettih.
Vie lähties tjietto zuhkai:
"Jumal järilleh tuo.
Da ´i kesen voinan paukkinehen
duumat vie sinun luo".
Dai heijät voinal viedih,
tjietol mie vilkutin -
da ylen jygiel mielel
kohjih päi kävelin.
Eigö ni tuuli tuule
pyhälly jyrise -
eigö nji ken stradaize
gu tjiettonji voinasel!
Tapettih tjietto voinal,
lagiel pellol viruu.
Olisgo linnun siivet
lendäsin tjieton luo -
lendäsin, suasin tiediä,
hotj luuhuot keriäsin.
Luuhuot minä ruuheh ruokkisin
tjilah lain tzasounah.
Ostan jo mustan pluatjan
manuahakse lähten.
Olisgomustat sovat
manuahaks rubiesin.
Manuahanna vois olla -
tjietotta nji konsain ei.
---
Äitini minua torui,
miksi rakastan kultaani,
itsehän minä tiedän,
jos ketä rakastan.
Rakastan kultaani ajatuksissa,
rakastan yksinäin.
Älähän naura kultani - älä armahani!
Jumala sinua opettaa
kärsiväksi saattaa
onnettoman morsiamen.
Niin syttyi suuri sota,
jota me pelättiin.
Pian nuo veljet ja armahat,
kaikki riviin käskettiin.
Vielä lähtiessä armaani kuiskasi:
"Jumala takaisin tuo.
Ja kesken sodan pauhinan
ajatukseni vievät sinun luo".
Ja heidät sotaan vietiin,
armaalleni vilkutin -
ja hyvin raskaalla mielellä
kotiin päin kävelin.
Eikö edes tuuli tuule
ukkonen jyrise -
eikö edes kukaan kärsi
niin kuin armaani sodassa!
Tapettiin armaani sodassa,
aukealla pellolla makaa.
Olisipa linnun siivet
lentäsin armaani luo -
lentäsin, saisin tietää,
edes luut keräisin.
Luut panisin arkkuun
ja veisin arkun rukoushuoneelle.
Ostan mustan leningin
ja nunnaksi lähden.
Olisipa mustat vaatteet
nunnaksi ryhtyisin.
Nunnana voisin olla -
ilman armasta en koskaan.
(Suom. Ari Luukkanen) |
|

|