| AARTEITA |
Tämä sivu on julkaisupaikka sukututkijoiden kirjoituksille, kertomuksille, runoille, vitseille jne. Lähetä oma juttusi meille sähköpostina osoitteella Kirjoitukset julkaistaan tekijän luvalla, nimellä tai nimimerkillä. Julkaisupäätökset: Vakanvartijat. |
| Runoja | |
| Ensimmäinen kansanlaulu on
aunuksen murteella eli livvin kielellä kirjoitettu. Äitini Raisa muisteli kaksi
ensimmäistä säkeistöä, mutta viimeinen kolmas on hänen omansa, jo nykyaikaan
(avoliitto) sopiva luomuksensa. Salmin Manssilasta lähtöisin oleva äitini Raisa ja Suojärven Jehkilän tyttö Lea (os. Sakkinen) muistelivat yhdessä vanhoja laulurunoja ja kirjoittivat Morsiamen kaipauslaulun, osittain omine tulkintoineen. Runo on Salmin Ildutsi-vihkosessa nimellä "Muamoni minuu zakkai", osin eriävänä. Valitettavasti molemmista laulurunoista puuttuvat hyvin oleelliset suhuäännemerkit. Ari Luukkanen Vaskivakka 2005 ********************* |
|
| RAJAKARJALAINEN
KANSANLAULU "Manzoi-marja aijoi kukkii, mustjoi vasta savodjii Muijen tjietot plässih käyväh, miun se vasta primiettjii Luajin valgien pluattjasen, da proijin kylän dorogoi - toiset kazzoi - toiset nagroi - kai miul oldih vihasie. Kazzokkua, kazzokkua älgiä äijäl nagrakkua terväh venzal suoreuvvun libo hypyl kabrastyn." --- Mansikkamarja aikaisin kukkii mustikka vasta aloittelee, Muiden mielitietyt tansseihin menevät, minun vasta miettii. Tein valkoisen leningin, ja kävelin kylätiellä - toiset katsoivat - toiset nauroivat - kaikki minulle olivat vihasia. Katselkaa, katselkaa älkää liikaa naurako pian vihille pukeudun taikka avoliittoon korjaan itseni. (Suom. Ari Luukkanen)
|
MORSIAMEN
KAIPAUSLAULU MUINAISEN SODAN AJOILTA Muamonji minuu zakkai, miks tjiettuo suvaitzen, izehäi minä tiijän, hos kedä suvaizen. Suvaizen tjiettuo mieles, suvaizen yksinäh. Äläs nagra tjiettonji - äläs armahanji! Jumal sinuu opastaa osattomakse suottaa osattoman muzoin. I rodjii suuri voina kudamua varattih. Terväh nuo vell`jet, tjietoit, kai rivih käskiettih. Vie lähties tjietto zuhkai: "Jumal järilleh tuo. Da ´i kesen voinan paukkinehen duumat vie sinun luo". Dai heijät voinal viedih, tjietol mie vilkutin - da ylen jygiel mielel kohjih päi kävelin. Eigö ni tuuli tuule pyhälly jyrise - eigö nji ken stradaize gu tjiettonji voinasel! Tapettih tjietto voinal, lagiel pellol viruu. Olisgo linnun siivet lendäsin tjieton luo - lendäsin, suasin tiediä, hotj luuhuot keriäsin. Luuhuot minä ruuheh ruokkisin tjilah lain tzasounah. Ostan jo mustan pluatjan manuahakse lähten. Olisgomustat sovat manuahaks rubiesin. Manuahanna vois olla - tjietotta nji konsain ei. --- Äitini minua torui, miksi rakastan kultaani, itsehän minä tiedän, jos ketä rakastan. Rakastan kultaani ajatuksissa, rakastan yksinäin. Älähän naura kultani - älä armahani! Jumala sinua opettaa kärsiväksi saattaa onnettoman morsiamen. Niin syttyi suuri sota, jota me pelättiin. Pian nuo veljet ja armahat, kaikki riviin käskettiin. Vielä lähtiessä armaani kuiskasi: "Jumala takaisin tuo. Ja kesken sodan pauhinan ajatukseni vievät sinun luo". Ja heidät sotaan vietiin, armaalleni vilkutin - ja hyvin raskaalla mielellä kotiin päin kävelin. Eikö edes tuuli tuule ukkonen jyrise - eikö edes kukaan kärsi niin kuin armaani sodassa! Tapettiin armaani sodassa, aukealla pellolla makaa. Olisipa linnun siivet lentäsin armaani luo - lentäsin, saisin tietää, edes luut keräisin. Luut panisin arkkuun ja veisin arkun rukoushuoneelle. Ostan mustan leningin ja nunnaksi lähden. Olisipa mustat vaatteet nunnaksi ryhtyisin. Nunnana voisin olla - ilman armasta en koskaan. (Suom. Ari Luukkanen) |
| RUNOJA |
| Rajakarjalainen kansanlaulu |
| Morsiamen kaipauslaulu |
|
Sivu päivitetty |
 |
Designed and
published, © 2004-2007 Vakanvartijat |
||
|
||
